Tänään on varmasti tärkeä päivä monille.
Vuoden 2014 ylioppilaat aloittavat kevään kirjoitusurakkansa äidinkielen esseekokeella. Itse valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2012. Väkisinkin tulee muistoja mieleen omista kirjoitusajoista.
"Viimein taas kirjoituspöydän ääressä, psykan kirja edessä ja kohta lukemaan niin, että pää räjähtää. En oo saanu koko viikkona aikaan yhtään mitään sen suhteen, joten alkaa pikku hiljaa jo paniikki hiipiä."
Olin jo syksyllä 2011 kirjoittanut biologian sekä terveystiedon. Suurin osa mun luokkalaisista oli kirjoittanut myös englannin, mutta en kokenut olevani tarpeeksi hyvä.
Äidinkieli, psykologia, pitkä englanti, keskipitkä ruotsi ja lyhyt matematiikka jäivät siis keväälle puurrettavaksi. Kyllä se määrä jännitti, mutta halusin olla ajoissa liikkeellä.
"Sain itteni aikatauluun, nyt se on kirja per viikko. Täst alkaa kunnon lukutahti. Pystyin siihen syksyl kesken koulun, pystyn siihen nytki!"
Tein päiväkohtaisen suunnitelman silloiseen päiväkirjaani.
Sanomattakin on selvää, ettei lukusuunnitelma pitänyt, mutta kaukaa viisaana olin ottanut oman laiskuuteni huomioon ja turhankin anteliaat aikavälit kirjojen läpikahlaamiseen kannattivat (terveisiä jo tammikuussa luku-urakkansa aloittaneelta). Jokaisen kirjan luin kerran läpi, mutta samalla tein kaikista reaaliaineista itselleni muistiinpanot. Kirjoittaminen kun on aina auttanut muistamisessa.
Päivää ennen kirjoituksia kertasin kyseistä ainetta hurjasti, mutta kun saavuin koululle jännitys oli tiessään. Jälkeenpäin ajateltuna oli jopa ihan mukavaa istahtaa salin kylmälle penkille suklaata, karkkia sekä viinirypäleitä sisältävien eväslaatikoiden kanssa sekä pitää keskellä päivää pieni evästauko leivän mutustamiseen. Välillä muistan tuijotelleeni ulos ikkunoista kirjoittamisen lomasta ja hymyilleeni itsekseni.
Paras tunne oli kuitenkin päästä sieltä salista pois, kaikkensa antaneena. Varsinkin sen viimeisen matematiikan kirjoituksen jälkeen! "I'M FREE!", päiväkirjassa lukee.
"Ensimmäinen päivä ilman kirjoituksia ja niiden ajattelua pitkään aikaan. Nyt vaan odottamaan innolla tuloksia (ja kauhulla). Kaiken kaikkiaan yo-kokeet meni ihan hyvin, vaikkakin psyka jäi vähän ahdistamaan. En oo vieläkään uskaltanu kattoa abitreenien ytl:n suuntaa antavia vastauksia."
Sain lopulta tulokset, joihin pystyin olemaan enemmän kuin tyytyväinen, enkä voi parhaallakaan tahdolla sanoa, että lukio olisi ollut minulle turha välietappi.
Yllättävän vähän kuitenkin löydän merkintöjä juuri kirjoituksia koskien, sillä kevät 2012 oli aikaa, jolloin olin huumaantuneena rakkaudesta ja heittelehdin itsenäistymisen, ja vähän myöhässäkin tulleen murrosiän kapinoinnin, pauloissa.
Tärkeäksi tämän päivän tekee itselle se, että täyteen tulee kaksi ja puoli vuotta siitä, kun minä ja Juuso aloimme seurustelemaan. Paljon rakkautta armeijan harmaisiin, viikonloppuna taas nähdään. <3
