Pohdintaa ja kiitollisuutta junamatkalta

Toisinaan huomaan vellovani pienten, toisiinsa kietoutuvien turhautumisten ja ahdistusten suossa vähän turhankin usein, vähän turhankin pitkään. Jaksan harmitella elämäntilannetta tai kasautuvia töitä, joita olen kuitenkin liian saamaton purkamaan mitenkään fiksulla tavalla.

Istuin eilen junassa. Aurinko paistoi kirkkaana lumisille pelloille ja hiutaleet leijailivat hiljalleen taivaalta. Olin kiitollinen ja onnellinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Ei minua jaksanut painaa etanan nopeudelle etenevä opinnäytetyö tai epävarmuus harjoittelupaikkojen saamisesta - ei ainakaa silloin, eikä kyllä tälläkään hetkellä.

Mulla on ihania ihmisiä ympärilläni niin koulussa kuin kotonakin... Molemmissa kodeissa. Saan vielä viettää rauhaisaa yhteiseloa vanhempieni ja veljeni kanssa kaukana myrskyisistä teinivuosista. Saan ylipäänsä käydä kouluni loppuun paikkakunnalla, jossa olen tutustunut ihaniin luokkatovereiheni.
Mulla on mies, jonka kanssa tuntuu turvalliselta tehdä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia väliaikaisesta välimatkasta huolimatta.
Mulla on pitkäaikaisia kavereita lukioajoilta, jotka jaksavat pitää yhteyttä, vaikka itse aina tajuakaan olla niin läsnä ja innokkaana miettimässä aikoja, jolloin voitaisiin nähdä.

Viime viikonloppuna olen ollut erityisen inspiroitunut. Niin oudolta kuin se tuntuukin, niin oon tajunnut, että mun pitäisi olla armollisempi itselleni. Sen sijaan, että istuisin tuntikausia koneella, aloittelemassa opinnäytetyöhön liittyviä tekemättömiä asioita, mun täytyy päättää, missä menee mun vapaa-ajan rajat. Mun täytyy taas alkaa tehdä asioita, joista todella pidän.
Haluan lukea, kirjoittaa ja pelata. Haluan opetella taas kutomaan sukkaa.
Haluan löytää sen pienen tytön itsessäni, joka vielä harrasti ja kiinnostui eri asioista eikä vain pyöritellyt päässään niitä kaikkia aikuisten velvollisuuksia ja käyttänyt vapaa-aikaansa (joka ei sitten tunnukaan vapaa-ajalta) lähes poikkeuksetta sosiaalisten medioiden seuraamiseen useita kertoja päivässä. Tai niinkuin lähiaikoina: pelannut Mahjonggia puhelimella, kun ei ole jaksanut keskittyä mihinkään muuhun.
Kun asetan itselleni rajan, jolloin vapaa-aikani alkaa, niin saan ehkä tehtyäkin enemmän niitä velvollisuuksia, jotka muka niin kovasti syövät aikaani. Olen luottavainen.

Vietin iltapäivän Helsingissä ja tänään alkaa taas arki.

Pahoittelut kohtalaisen sekalaisesta postauksesta ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Olisi kiva kuulla teidänkin ajatuksia vapaa-ajan ja velvollisuuksien hallinnasta. Entä mistä te olette kiitollisia juuri nyt?