Pirteät aamuhetket

Tänään paistaa aurinko. :)

On hienoa olla aamusta hereillä ja elää päivän valoisa aika yön pimeän sijaan. ”Lomani” oli kääntänyt päälaelleen unirytmini ihan täysin. Onneksi parannus tapahtui ja nyt suorastaan puhkun intoa. Oli ehkä ihaninta herätä Juuson pieneen hemmottelu yllätykseen tänään. Vaikka kuinka pistinkin hanttiin ylösnousemista, niin silti se sai mut sinne keittiöön kattomaan sitä ruoanmäärää, jonka se oli pöytään saanut kasaan. Maha on täynnä ja kyllä sitä tuntee ittensä aika onnekkaaksi.

Yritän kovasti nyt nauttia tästä ajasta, jonka saan viettää siellä, missä ikinä haluan. Pakko kuitenkin myöntää, että parina pimeänä yönä on ollut ikävä töihin. Jotenkin ahdisti se tekemättömyys ja motivaatio kaikkeen oli hetken aikaa hukassa. Olen nyt viimeaikoina huomannut – enkä vain itseni kohdalla – että kyllä ihminen kaipaa rutiineja. Jos niitä ei ole niin (esimerkiksi sitä työtä tai koulua, johon tarvitsee melkein joka päivä tiettyyn aikaan herätä) ei sitä jaksa paljon tehdä. Eräs tuttavanikin sanoi, että heti alkoi tehdä enemmän kaikkea hyödyllistä ja itselleen todella tärkeää, kun kesäloma oli jo loppumassa. Ihminen kaipaa vapaa-aikaa mielin määrin, mutta jos sitä on liikaa eikä aseta itselleen mitään rajoja, niin ei saa aikaan edes sitä, mitä haluaisi tehdä.

Toivon tosiaan, että tämä ajoissa herääminen tuo jotain rutiinia ja intoa jatkaa taas kaikkia kesken eräisiä projekteja. Ja miksei aloittaa uusiakin. :)

Tänään on autokoulun syventävän vaiheen arvioiva ajo. Kyllä mä ajaa osaan, mutta jännittää silti. En kuitenkaan kahden vuoden aikana niin paljon ole siellä ratin takana viettänyt aikaa. Oma auto olisi siinä suhteessa ihan kätevä, mutta ei muuten. Toivottavasti menee ihan hyvin enkä kolaroi tai mitään.

Nyt jatkamaan tätä pirteästi alkanutta päivää. Huomenta kaikille! :3