Vain minä ja tuuli

Minä lennän.

Tuuli piiskautuu kasvojani vasten. Heittelehdin sen vietävänä rentona, välittämättä kylmyydestä, joka iskeytyy jäseniini. Suljen silmäni ja tunnen kuinka käsiini tartutaan. Pyörin tuntemattoman tanssittajani kanssa läpi taivaiden sulokkaasti kuin kyyhkynen pilvien päällä hyppelehtien. Hiukseni lennähtelevät eri suuntiin, otan kokeeksi muutaman askeleen. Tuuli ottaa vyötäröstäni kiinni kuin suloinen rakastaja ja keinuttaa minut maapallon ympäri, yhä uudestaan ja uudestaan. Maankamara levittäytyy allani etäisenä ja tuntemattomana.

Meret vellovat tyyntymättöminä, metsät kasvavat silmieni alla, kaupunkien pilvenpiirtäjät hipovat korkeuksiani. Näen elämää ja kuolemaa, aavikoita ja sademetsiä. Näen sateen pyyhkivän tasankoja, näen auringon luovan säteitään pikkuisiin kyliin.

Hengähdän lumihuippuisen vuoren päällä. Näen pienten ihmisten epätoivoiset liikkeet kohtaloa vastaan, näen heidän ilonsa, näen heidän tuskansa ja hymyilen tälle kaikelle kuin muukalainen. Naurahdan vilpittömästi heidän merkityksettömälle rimpuilulleen tuntematta sääliä, tuntematta vihaa, tuntematta mitään.

Päivä vaihtuu yöksi, yö päiväksi, aamu illaksi. Aurinko nousee, aurinko laskee, kuu pilkottaa harmaana ja mystisenä sinisellä taivaankannella, yöllä se hehkuu aurinkona kuin salaperäinen varas. Aika kuluu, mutta kellot ovat pysähtyneet.

Tuulen pyörre nappaa kiinni hameeni helmasta ja minä liidän. Tunnen ilmavirran ihollani, se on kaikkialla kuin mitään muuta ei olisi koskaan ollutkaan. Kaikki haihtuu usvan taakse, sumu peittää muistoni ja minuuteni. Millään ei ole enää väliä. On vain minä ja tuuli.

Siitä on aikaa, kun kirjoitin edellisen.

Se syntyi oikeastaan ajatusvirtana, kun kuuntelin Johann Sebastian Bachin Airia, jonka kokeeksi liitinkin postauksen alkuun. :)

Pidin tästä kirjoituksesta silloin ja yllättävää kyllä, pidän siitä nytkin.

En ole kirjoitellut taas vähän aikaan. Mihin ihmeeseen aika kuluu?

Pimeys tuntuu masentavalta ja varsinkin sade. Vaikken pidäkään talvesta niin kaipaisin valon pilkahduksia.

Maanantaina alkaa työharjoittelu. On jotain mitä odottaa. Hymyilyttää.