En
minä nyt kerkeä. Ei huvita. Väsyttää. Ahdistaa. Enpähän vain
ole tehnyt.
Aina
se mieli jaksaa keksiä, mitä ihmeellisimpiä valheita selittämään
toimintaa, jota ei itsekään tajua. Mihin on jäänyt se entinen
palo, vai onko se vain piilossa - nukuksissa tuolla jossain.
Olisinpa
vahvempi, ahkerampi, luovempi.
Luin
tässä vähän aikaa sitten hyvän artikkelin itsensä
motivoinnista.
Erityisesti
mieleeni jäi muutamat sanat:
"Ihmisten
on vaikea ymmärtää, etteivät ajatukset ole yhtä kuin tosiasiat.
Ajatukset tulevat ja menevät."
"Mielesi
voi väittää, ettet jaksa, et pysty tai sinusta ei ole siihen.
Ajatukset eivät kuitenkaan ole tosiasioita. Esimerkiksi väsyneenäkin
pystyt kävelemään."
Jäin
pohtimaan näitä sanoja moneksi päiväksi ja yhtäkkiä huomaankin
lukeneeni kaksi vuotta yöpöydälläni lojuneen kirjan ja
aloittaneeni toista. Asia, jota olen lykännyt turhana, uuvuttavana
tai pitänyt muita asioita tärkeämpänä, tuli tehdyksi. En väitä,
että kirjan lukeminen oli suuri ponnistus, mutta lukeminen on jotain
sellaista, jonka koen vahvasti osaksi minua. Ja siltikin se on
jostain syystä jäänyt.
Artikkelissa
korostettiin myös itseensä kohdistuvan myötätunnon voimaa. Jos
jotain ei saa tehdyksi niin siitä ei tarvitse aloittaa
syyllistämisen tai itseinhon kierrettä.
Tässä
taas muutama lainaus:
"Kun
opettelet kohtelemaan itseäsi myötätuntoisesti, ahdistuneisuus,
stressi ja masentuneisuus on helpompi kesyttää. Epäonnistumiset
eivät tunnu enää maailmanlopulta."
"
- itsehyväksyntä ei ole riippuvainen suorituksista, vaan ihminen
hyväksyy itsensä vajavaisena, virheitä tekevänä ja kärsimystä
kohtaavana ihmisenä."
"Painonhallintaryhmiä
seurattaessa on havaittu, että ne, jotka olivat myötätuntoisia
itseään kohtaan, saavuttivat huomattavasti paremmin tavoitteensa
kuin itseensä ankarasti suhtautuvat moittijat."
Ehkä
tähän perustuu se, että asiat rupeavat sujumaan kuin itsestään,
kun niistä nauttii. Jos taustalla on epäonnistumisen pelko, joka
aiheuttaa stressiä niin tekeminen tuntuu ikävämmältä, mikä taas
johtaa varmemmin epäonnistumiseen.
Artikkeli
löytyy täältä: http://www.tehylehti.fi/lehti/20150203/#
sivuilta 32-35,
Yritän
opetella hyväksymään itseni ja puutteeni. Jos en tänään
jaksanut mennä lenkille lupauksestani huolimatta niin se ei tee
minusta huonoa ihmistä.
Kunhan
muistan yrittää uudestaan.
