Voi jospa tästä pitäisin kiinni

En minä nyt kerkeä. Ei huvita. Väsyttää. Ahdistaa. Enpähän vain ole tehnyt.

Aina se mieli jaksaa keksiä, mitä ihmeellisimpiä valheita selittämään toimintaa, jota ei itsekään tajua. Mihin on jäänyt se entinen palo, vai onko se vain piilossa - nukuksissa tuolla jossain. 

Olisinpa vahvempi, ahkerampi, luovempi. 

Luin tässä vähän aikaa sitten hyvän artikkelin itsensä motivoinnista. 

Erityisesti mieleeni jäi muutamat sanat:

"Ihmisten on vaikea ymmärtää, etteivät ajatukset ole yhtä kuin tosiasiat. Ajatukset tulevat ja menevät."

"Mielesi voi väittää, ettet jaksa, et pysty tai sinusta ei ole siihen. Ajatukset eivät kuitenkaan ole tosiasioita. Esimerkiksi väsyneenäkin pystyt kävelemään."

Jäin pohtimaan näitä sanoja moneksi päiväksi ja yhtäkkiä huomaankin lukeneeni kaksi vuotta yöpöydälläni lojuneen kirjan ja aloittaneeni toista. Asia, jota olen lykännyt turhana, uuvuttavana tai pitänyt muita asioita tärkeämpänä, tuli tehdyksi. En väitä, että kirjan lukeminen oli suuri ponnistus, mutta lukeminen on jotain sellaista, jonka koen vahvasti osaksi minua. Ja siltikin se on jostain syystä jäänyt.

Artikkelissa korostettiin myös itseensä kohdistuvan myötätunnon voimaa. Jos jotain ei saa tehdyksi niin siitä ei tarvitse aloittaa syyllistämisen tai itseinhon kierrettä. 

Tässä taas muutama lainaus:

"Kun opettelet kohtelemaan itseäsi myötätuntoisesti, ahdistuneisuus, stressi ja masentuneisuus on helpompi kesyttää. Epäonnistumiset eivät tunnu enää maailmanlopulta."

" - itsehyväksyntä ei ole riippuvainen suorituksista, vaan ihminen hyväksyy itsensä vajavaisena, virheitä tekevänä ja kärsimystä kohtaavana ihmisenä."

"Painonhallintaryhmiä seurattaessa on havaittu, että ne, jotka olivat myötätuntoisia itseään kohtaan, saavuttivat huomattavasti paremmin tavoitteensa kuin itseensä ankarasti suhtautuvat moittijat."

Ehkä tähän perustuu se, että asiat rupeavat sujumaan kuin itsestään, kun niistä nauttii. Jos taustalla on epäonnistumisen pelko, joka aiheuttaa stressiä niin tekeminen tuntuu ikävämmältä, mikä taas johtaa varmemmin epäonnistumiseen.

Artikkeli löytyy täältä: http://www.tehylehti.fi/lehti/20150203/# sivuilta 32-35,

Yritän opetella hyväksymään itseni ja puutteeni. Jos en tänään jaksanut mennä lenkille lupauksestani huolimatta niin se ei tee minusta huonoa ihmistä.

Kunhan muistan yrittää uudestaan.