Sisäistä rauhaa etsimässä

Se lähtee aina itsellä auringosta. Valo puhdistaa mielen antamalla toivoa iloisista päivistä.
Auringon paistaessa tunnen itseni eheäksi ja toisaalta, niin aikaansaavaksi ja pystyväksi.

Somettomuus on tehnyt hyvää, vaikka se onkin nyt rakoillut aika paljon viimeisinä päivinä. Päätin vapauttaa itseni kiellosta ja nyt yritän löytää hyvää tasapainoa puhelimen käytön sekä muun arjen välille. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, ettei vanhaan kannata enää palata.

Vaikka eilen koin itseni kohtalaisen ahdistuneeksi (sillä en vieläkään osaa käsitellä kunnolla negatiivisia kommentteja mieheeni liittyen), niin liikunta vei ajatukset onneksi muualle ja olo on taas rauhallinen. Parannusta on muutenkin tapahtunut, sillä en enää reagoi ahdistukseen päänsäryillä. Ehkä pikku hiljaa onnistun luomaan itselleni suojaavammat keinot käsitellä ympäristöstä ja oman mielen liikkeistä tulevaa negatiivisuutta.

Tällä hetkellä koen olevani taas onnellinen. Ärhentelen pikku asioista ja suutun ehkä herkemmin kuin aiemmin, mutta koen, että parempaan suuntaan olen koko ajan menossa.

Toivottavasti tämänkaltaiset valoisat päivät jatkuvat. Tekee hyvää nauttia perusasioista hyvän ruoan, luonnon kauneuden ja arjen pienten ilojen kautta.

Muiden mielipiteiden alle hukkaa itsensä herkästi, enkä halua antaa niille enää elämässäni liikaa painoarvoa.

Someahdistus

Ihan lähiviikkoina olen huomannut ahdistuvani aika mitättömistä asioista. Joku postaa someen perusnegatiivisen heiton mistä tahansa aiheesta, ja minulla on heti palanen kurkussa. Selaan somea peläten, että löydän sieltä negatiivisia asioita liittyen avopuolisooni, vaikka tällainen kirjoittelu ei edes (onneksi) ole kovin yleistä. Fyysisesti oireilen stressipäänsäryllä Youtubesta löytyvään rant -videoon, vaikka rantin kohteena ei edes olisi kukaan ihminen, kenet oikeasti tuntisin.

En tiedä, mikä minua vaivaa. En tiedä, liittyykö tähän selittämättömään ahdistuneisuuteen koulustressi ja sen mahdollisuus viimein purkautua. En tiedä, olenko vain addiktoitunut olemaan perillä siitä, mitä sosiaalisissa medioissa tapahtuu. En tiedä, vaikuttaako mieheni tämän hetkinen työ tähän kokonaisuuteen.
Ehkä nämä kaikki vaikuttavat ja luovat yhteisvaikutuksena tämän olotilan.

Ahdistuneisuuden lisäksi olen valitellut mielessäni ainakin neljä vuotta, etten enää tee asioita, jotka minua kiinnostavat. En lue, en kirjoita, en innostu käsitöistä, en laula, en pelaa. En tee mitään, mikä liittyi identiteettiini vielä vuonna 2012. Olen pohtinut usein, että mikä minua vaivaa. En halua syyttää parisuhdetta tai yhteenmuuttoa, sillä se on elämänmuutos, jota olen halunnut ja johon olen enemmän kuin tyytyväinen edelleen. Parisuhde ei ole rajoittanut tilaa itseni toteuttamiseen.
Tuntuu, että syy on minussa itsessäni, sillä en vain itse TEE niitä asioita, joista olen kiinnostunut. Olen syyttänyt ajanpuutetta: terveydenhoitajakoulutus ja työt ovat vieneet aikaani ja sitten kotiakin pitäisi jossain välissä hoitaa. Nyt koulun loputtua minun on kuitenkin pakko osoittaa syyttävä sormeni muualle.

Olen nyt ollut jotakuinkin viikon "lomalla" sosiaalisista medioista. Niinhän sitä sanotaan, että kun et kestä internetiä, poistu sieltä.
Toimii.
En jaksa olla se mielensäpahoittaja joka asiasta.
Haluan myös saada aikaan.

"Loma" on toki ollut kohdallani hieman joustava rajoistaan, sillä ihan pari kertaa olen avannut twitterin tai instagramin etsiäkseni jotain tiettyä tai postatakseni kuvan (nyt jopa olen postannut jotain, kun olen vältellyt kaikkea someihin liittyvää stressiä).
Ero entiseen on kuitenkin ollut huomattava.
Tehokkuuteni toteuttaa itseäni kiinnostavia asioita on noussut todella paljon. En päänsärkyile negatiivista kirjoittelua, en vietä aikaani sängyn pohjalla selaten muiden ihmisten ajatuksia, olen energinen ja olen motivoitunut tekemään taas jotain uutta. Nyt, kun viimeiset koulujutut on tehty, yritän löytää uudestaan ne asiat, josta tiedän nauttivani.

Aion palata sosiaalisiin medioihin pikku hiljaa, kun olen taas löytänyt asiat, joihin haluan oikeasti käyttää aikaa.  Palaan, kun olen saanut koulustressini tasoitettua ja löytänyt tasapainon someen käytetyn ajan ja muiden kiinnostusten kohteiden välille. Ehkä innostun taas kirjoittamaan blogia, mutta en viitsi luvata mitään.

Aion kertoa tästä postauksesta instagramissani, mikä luonee ristiriitaisen valon, sille mitä olen juuri kirjoittanut. En kuitenkaan halua luoda itselleni mörköä sosiaalisista medioista, vaan kaipaan myös sen hyviä puolia. Tämä on yksi väylä pitää niistä kiinni.

Kommentoikaa toki alas, millaisia ajatuksia tämä herätti. Millainen suhde teillä on sosiaaliseen mediaan? Vastailen mielelläni täällä kaikenlaiseen kommentointiin.

Mukavaa äitienpäiväviikonloppua! ♡