Se lähtee aina itsellä auringosta. Valo puhdistaa mielen antamalla toivoa iloisista päivistä.
Auringon paistaessa tunnen itseni eheäksi ja toisaalta, niin aikaansaavaksi ja pystyväksi.
Somettomuus on tehnyt hyvää, vaikka se onkin nyt rakoillut aika paljon viimeisinä päivinä. Päätin vapauttaa itseni kiellosta ja nyt yritän löytää hyvää tasapainoa puhelimen käytön sekä muun arjen välille. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, ettei vanhaan kannata enää palata.
Vaikka eilen koin itseni kohtalaisen ahdistuneeksi (sillä en vieläkään osaa käsitellä kunnolla negatiivisia kommentteja mieheeni liittyen), niin liikunta vei ajatukset onneksi muualle ja olo on taas rauhallinen. Parannusta on muutenkin tapahtunut, sillä en enää reagoi ahdistukseen päänsäryillä. Ehkä pikku hiljaa onnistun luomaan itselleni suojaavammat keinot käsitellä ympäristöstä ja oman mielen liikkeistä tulevaa negatiivisuutta.
Tällä hetkellä koen olevani taas onnellinen. Ärhentelen pikku asioista ja suutun ehkä herkemmin kuin aiemmin, mutta koen, että parempaan suuntaan olen koko ajan menossa.
Toivottavasti tämänkaltaiset valoisat päivät jatkuvat. Tekee hyvää nauttia perusasioista hyvän ruoan, luonnon kauneuden ja arjen pienten ilojen kautta.
Muiden mielipiteiden alle hukkaa itsensä herkästi, enkä halua antaa niille enää elämässäni liikaa painoarvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti