Vain elämää, ei sen enempää

Yritin keksiä otsikkoa ja mulla alko soimaan Irwin Goodmanin Vain elämää päässä. Kai se piti ottaa jonkinlaisena vihjauksena.

Multa kysyttiin, mikä on mun mielestä elämäntarkoitus.

Iskee pieni tyhjän paperin kammo tähän väliin. Menee aika syvälliseksi. No, miksikäs ei toisaalta.

Lukiossa puhuttiin kavereiden kanssa muutaman kerran elämäntarkoituksesta biologian tai uskonnon tuntien jälkeen. Ensinnäkin on tärkeää tietää, miten elämäntarkoitus määritellään ja mistä näkökulmasta sitä halutaan katsoa.

Kun puhutaan yleisesti, miksi elämää on ja mihin olemassaolo tähtää, päädyttiin aika yksimielisesti siihen, että elämäntarkoitus on lisääntyminen, eli jatkuvuuden ylläpitäminen. Se kuulostaa aika kylmältä, mutta eikö kuka tahansa voi myöntää, että kaikkien lajien perimmäinen tavoite on pysyä hengissä sukupolvesta toiseen. Elävät pyrkivät jatkamaan elämistään maan jatkuvasti muuttuvien olosuhteiden mukana niin, että ne eivät katoa lopullisesti ja selviytyvät.

Toisin sanoen elämäntarkoitus on pitää yllä elämää. Ei sen enempää, ei sen vähempää.

Mutta tämä on vain yksi näkökulma. Kun päästään yleisestä tasosta yksilöihin, tilanne on aivan toinen. Jos minulta kysyttäisiin omaa elämäntarkoitustani, niin en vastaisi, että "lisääntyminen". Se on yksi elämän osa, mutta ei määrittele minua kokonaan ihmisenä. Toiset eivät edes halua lapsia, eikä se silti tarkoita, että he olisivat epäonnistuneet ihmisinä.

Ihmisissä on se hyvä puoli, että he voivat luoda merkityksiä ja tarkoituksia asioille. Tehdä suunnitelmia pitkällä tähtäimellä ja tavoitella haluamaansa. Toisille elämäntarkoitus on elää täysillä, toisille uskoa Jumalaan, perustaa perhe, saavuttaa unelmansa matkustelemalla paljon tai vaikka vain luovia myrskyissä parhaansa mukaan - vain joitain mainitakseni.

No, mikä sitten on minun elämäntarkoitukseni?

 Haluan elää parhaani mukaan siten, miten itsestäni tuntuu hyvältä ja siihen liittyy myös se, että ihmisillä, jotka ovat ympärilläni, on hyvä olla. Haluan myös kehittyä ihmisenä. Oppia paljon, nähdä paljon, kokea paljon. Ja silti pitää tämän pienen lapsellisen uskoni hyvyyteen.

En usko, että elämällä on muuta merkitystä kuin se, minkä sille itse luomme. Turhaa jollekin toiselle jossain kaukana maan tuolla puolen, mutta erittäin tärkeää meille itsellemme.

Loppuun haluan vielä sanoa, että kenenkään ei pidä loukkaantua tästä teksistä. Nämä ovat ajatuksia, jotka tällä hetkellä kumpuavat päästäni. Ne saattavat muuttua aikojen myötä eikä niitä voi sanoa totuuksiksi.

Haluan kuulla myös teidän mielipiteenne elämäntarkoituksesta ja mitä ajatuksia tämä teksti teissä herätti, jos nyt kukaan jaksaa edes lukea. :)