Tubecon - unelma toimivasta yhteisötapahtumasta

Mulla on ollut etuoikeus seurata sivusta tubeyhteisöä, sen kasvua, kompurointia ja onnistumisia usean vuoden ajan eturivin paikoilta erään tubettajan tyttöystävänä. Siksi uskallan väittää tietäväni jonkinverran ilmiöstä ja siksi nyt kirjoitan tätä postausta. Kirjoitan kaikesta täysin omasta näkökulmastani - kun en muuta voi - mutta toivon, että moni saa tästä paljon irti. Muistetaan, että näkökulmia on useita ja tämä on vain minun näkövinkkelini.

Huom! Kaikki tubettajat ovat yksilöitä, joten en voi puhua kenenkään puolesta. Teksti pohjautuu lähinnä omiin havaintoihin, kokemuksiin ja yleisen ilmapiirin havainnointiin. 

Ensimmäinen kesä, kun Tubecon järjestetään

Vuosi 2014. Näen ympärilläni yhteisön, joka on syntynyt omasta palostaan tehdä ja tuottaa. Ihmisiä, jotka enemmän ja vähemmän tukevat toisiaan ja haluavat tehdä tapahtuman, joka kerää tubettajat ja katsojat hyvässä hengessä yhteen isosti, saman katon alle. Tubettajat olivat mukana omasta innostaan ja yhteisön kaipuustaan, ja tarkoitan tätä sydämestäni. Se houkui miehestäni ja heistä, joita pinnallisesti tapahtumassa näin ja tunsin. Olin tavallaan ylpeä jokaikisestä, että he saivat yhdessä jotain niin suurta aikaan.

En aio kuitenkaan kirjoittaa juurikaan tästä ensimmäisestä vuodesta. Jokainen asianomainen voi varmasti allekirjoittaa, että tapahtumassa oli paljon korjattavaa, niin kävijän kuin tubettajan kantilta katsottuna. Mutta päässä hakkasi ajatus, että seuraava vuosi on parempi ja että vielä oli varaa kompuroida tällaisen ison tapahtuman kanssa.

Ensi vuonna hiilestä hiotaan enemmän timantin kaltainen.

Vuoden jälkeen moni asia muuttui...

Vuosi 2015. Tubecon muuttui ensimmäisen vuoden jälkeen yritykseksi. Minulla ei ole tarkempaa tietoa Tubeconista yrityksenä (perustaja yms, miksi siitä tehtiin yritys jne.), mutta kaikki tietävät, että tässä kohtaa on otettava huomioon myös bisnesnäkökulma.

Tämä tuo siis mukanaan kaupallisuuden. Ensimmäisenä vuonna tapahtumalla oli totta kai sponsoreita ja kaupallista yhteistyötä, mutta toisena vuonna jo runsaasti enemmän.

Networkit eli MCN:t rantautuivat Suomeen jo vuonna 2014 ja ottivat suurta jalansijaa myös seuraavan vuoden Tubeconissa - jokaisella MCN:llä oli oma piste, jossa mm. tubettajien nimikirjoituksia ja kuvia jaettiin. Ikävämpi puoli tästä näkyi esimerkiksi Tubeconin takahuoneessa. Bäkkärihuoneet jaoteltiin networkeittäin, mikä loi omalta osaltaan konkreettista jaottelua tubettajien välille.

Mediassa paukutettiin Tubeconia. Illan tunnelmista televisioitiin suoralähetys Ylelle. Tubekirja julkaistiin Tubeconin alla. Lehdet olivat kiinnostuneita tubettajista ja tapahtuman hurjista kävijämääristä.

... mutta niin moni ei muuttunut

Muistan, että molempina vuosina ohjelman järjestäminen päälavalle on ollut pieni murheenkryyni. Siellä tubettaja menee isolle lavalle yksin tai porukassa ja hurmaa yleisönsä... Niin millä? Tubettajilla ei ole välttämättä erityistaitoja. Heillä voi olla persoona, joka kiinnostaa ja johon samaistua, heillä voi olla taito olla kameran edessä viihdyttävä, tunteita herättävä jne. mutta miten täytät persoonallasi Hartwall Areenan lavan tuntematta oloasi orvoksi.
Vaikeaahan se on.

Tubeconin lavalla onkin nähty jos minkälaista esitystä ja katsojasta riippuvaista on ollut, onko sen kokenut viihdyttävänä. Ohjelmanumerot ovat myös olleet täysin itse tubettamisesta harrastuksena irrallisia. Toinen laulaa, toinen tanssii, toinen heittää pientä stand-up -komiikkaa. Parit haasteetkin ollaan taidettu nähdä. Tuntuu, että mm. Kasmirin ja Robinin musiikkiesityksillä on paikattu tubettajien artistiuden uupumista. On muistettava, että läheskään kaikki ihmiset eivät ole lavaesiintyjiä tai tunne oloaan kotoisaksi monen silmäparin tuijotuksen alla, vaikka kotonaan kuvaisikin videoita tuhatpäiselle yleisölle.

Meet&Greet on varmasti paljon luontevampi tapa tavata katsojia, vaikka kaikille tämäkään ei sovi. Tuntuu, että Tubeconin suurin vetonaula on ollut "näe lempitubettajasi livenä" -tyylinen ajattelu. Toisena vuotena tämä mielikuvissa annettu lupaus ei missään todellisuudessa käynyt toteen 10 000 kävijän vallatessa Hartwall Areenan. Jonot olivat varmasti kymmenien metrien mittaisia. Aikaa yhdellä tubettajalla tavata katsojiaan ehkä 40min (toisilla enemmän, toisilla vähemmän)? Uskon, että viime vuoden tapahtumassa on ihmisiä, jotka eivät nähneet vilaustakaan livenä tubettajasta, jota mahdollisesti oli tullut katsomaan tai ylipäänsä vilausta yhdestäkään tietämästään tubettajasta.

Kuvitelkaa tilanne myös sen tubettajan näkökulmasta: olet kiirehtinyt M&G:stä toiseen, ohjelmanumerosta toiseen, pysähtymättä tervehtimään kunnolla edes "tubettajakollegoita", joita arvostat. Tulet kotiisi kaikkesi antaneena ja löydät videoidesi kommenteista lukuisia pääsylipun maksaneita ja pettyneitä katsojiasi, jotka jonottivat 3 tuntia tavatakseen sinut. Riittämättömyyden tunne on ollut varmasti monella aivan valtava.

Tube-Awards aiheutti älähtelyä jo ensimmäisenä vuonna ja toiset olivat sitä mieltä, että ei sitä toisena vuotena tarvita ollenkaan.
---> Se tehtiin isommin ja televisioitiin suorana Ylelle. Siistiä sinänsä.
Mutta moni ajattelee ja on ilmaissut, että Awardsien idea sotii tubettamisen ideologiaa vastaan. Jokainen saa tehdä youtubeen omanlaista, oman näköistä ja oman kuuloista sisältöä. Vapaus on ihan jokaikisellä. Paremmuudesta kilpaileminen ei ole olennaista. On kunnia olla ehdolla ja voittaa, mutta voisiko arvostusta ja kunniaa osoittaa jollain muulla tavalla kuin jakamalla palkintoja raadin tai yleisöäänestyksen kautta?




Awardsien järjestämistä kyseenalaistetaan myös muilla tavoin.

Jos halutaan viedä yhteisöä eteenpäin ja arvostaa sen jäseniä parhaan mukaan, miksi ihmiset, jotka ovat jo kerran voittaneet pääsevät enää ehdolle? Tällöin kyse ei ole kunnianosoituksesta, vaan puhtaasta "kuka veti tänä vuonna pisimmän korren" -ajattelusta.

Twiitit, jotka tässä näkyy, ovat tämän päivän aikana tulleita eli Awardsit näyttelevät suurta roolia myös tulevassa Tubeconissa.

Mikseivät tubettajat tee mitään?

Vuosi 2016. Vastaus, jota olen kevään mittaan saanut todistaa, on se, että juuri mitään ei ole tehtävissä. Koneisto pyörii eikä se pysähdy.

Tiedän, että muutosta on "workshoppien" sisällä yritetty viedä eteenpäin. Lavalle on ehdotettu tehtäväksi shown sijaan mm. videoita. Näin kaikki halukkaat pääsisivät osallistumaan Tubeconiin omassa elementissään ja pääpainoa vietäisiin lavalta pois.
Myös keskittymistä itse tubettamiseen harrastuksena on ehdotettu. Paneelit, workshopit, luennot. Kaikki voisi olla kokeiltavissa. Ehdotukset tuntuvat valuneen tosin kuuroille korville.

Tubecon järjestetty jo kerran Ruotsissa eli sitä myydään toimivana konseptina ulkomaille. Tästä syystä todennäköisesti Suomenkin tapahtuma pysyy sellaisena pääosiltaan kuin se on alusta asti ollutkin.


Ainakin toisaalta Meet&Greetiä muutettiin ainakin osittain tänä vuonna niin, että halukkaat tubettajat saavat tavata jo valmiiksi arpomalla rajoitetun määrän katsojiaan niin, että jonoilta vältytään. Plussaa tästä, vaikka kokonaisuutta katsottaessa pieni muutos onkin.

Tubecon on venytetty nyt kaksi päiväiseksi, vaikka kuulemani perusteella monesta tuntuu, että yhdessäkin päivässä oli jo tarpeeksi hommaa.

Mielikuvani asiasta on se, että tubettajilla ei Tubeconin pääasialliseen sisältöön ole juurikaan, jos yhtään, sananvaltaa.
Toisaalta tubettajilla on radikaali, mutta toimiva tapa vaikuttaa. Muutama tietämäni tubettaja on jo ilmoittanut, ettei ole tulossa Tubeconiin. Muutaman tiedän harkitsevan asiaa ERITTÄIN vakavasti.
Tästä voi jo päätellä, että tapahtuma ei palvele tubettajia yksilöinä eikä se luo juuri yhteisöäkään. Se vie omaa asiaansa eteenpäin perinteisessä mediassa, jossa tubettajat leimautuvat rokkistarojen kaltaisiksi tähdiksi. Tällainen fanitukseen pohjautuva julkisuus ei monellekaan tietämälleni tubettajalle ole mieluista.

Tiivistettynä Tubecon on yksittäiselle ihmiselle, tubettajalle, ahdistava päivä, josta ei jää juuri mitään käteen.

• Medianäkyvyyttä. (Lähinnä tilaajamäärällisesti isoimpien kanavien etu, tuurilla pienemmän.)
• Ei hauskaa ja mukavaa tapahtumaa (kiireinen, ahdistava päivä, jonka aikana et koskaan saa annettua tarpeeksi katsojillesi etkä ehdi tavata tubettajatuttujasi).
• Ei loistavaa palautetta. (Kaikki ikävä palaute tulee tapahtuman kasvojen eli tubettajien niskaan.)
• Ei rahaa. (Tätäkin on huhuttu, että tubettajat tekevät tätä tapahtumaa rahasta, mutta yksikään tubettaja, jonka tiedän/tunnen ei ole saanut senttiäkään paikalla olosta, ohjelmanumeron suunnittelusta tai toteuttamisesta tai siitä, että kertoo videossaan olevansa paikalla).

Kun yhä useampi kokee, ettei tapahtuma vie eteenpäin mitään, mitä itse haluaa edustaa, Tubeconissa ei käy tätä menoa enää edes tubettajat itse. Ja jos tubettajat jättävät Tubeconin kokiessaan sen liian etäännyttävänä, mitä käy Tubeconille yrityksenä ja tapahtumana? 

Jää nähtäväksi, onnistuuko Tubecon jatkossa miellyttämään suurinta osaa tubettajista ja pitämään yleisönsä. 

Näin kolmantena vuonna tuntuu, että ihmiset kaipaavat aivan toisenlaista tapahtumaa, kuin mitä Tubecon tällä hetkellä on.

(Mun päätä jo särkee, kun luen miljoonatta kertaa tätä tekstiä ja musta tuntuu, että mun pitäisi puhua vielä miljoonasta asiasta lisää + tästä tuli varmaan ihan erilainen teksti kuin aluksi ajattelin.)

Kommenteissa voi jatkaa keskustelua, vastailen parhaani mukaan!

Oon ylpee susta, jos jaksoit lukea. <3