Sokeriton syyskuu

Muhun iski ennen syyskuun alkua ihan ihmeellinen - ja innostava - mielenhäiriö.
"Minäkin osallistun sokerittomaan syyskuuhun", ajattelin. Minä, joka en koskaan ole kokenut karkkilakkoja hyödyllisiksi omalla kohdallani, olin hetkessä erittäin motivoitunut pitämään syyskuun täysin vapaana keinotekoisesta sokerista.

Mielenhäiriön osasyynä oli varmasti twitter ja Iina-Katariinan twiitit aiheeseen liittyen ja edellisenä vuonna näkemäni snäpit, joissa aiheesta puhuttiin.
Suurin syy on kuitenkin varmasti ihmisessä itsessään: Oman kehon tuntemus ja hyvinvoinnin tavoittelu nimenomaan syömisten kautta ovat kiinnostaneet viimeisen vuoden aikana enemmän kuin koskaan lyhyen elämäni aikana.
Tavoitteena ei siis ollut laihtua tai kiduttaa itseään itsensä kiduttamisen tähden, vaan kuukauden aikana havainnoida, miten ylimääräisen sokerin poisjättäminen vaikuttaa omaan jokapäiväiseen olemiseen ja olotilaan. Toisaalta motivaationa toimi myös huoli omasta herkkujen syönnistä, joka saattaisi joskus myöhemmin vaikuttaa omaan terveyteen negatiivisesti. Päivässä saattoi mennä karkkia tai suklaata aivan älyttömiä määriä ja silmiä räpäyttämättä join mehuja ja limsoja tähän päälle. Jos edes kuukaudeksi saisin tämän ketjun poikki, niin ei se voisi tehdä kuin hyvää.

Pyysin mukaani parasta vertaistukea, eli omaa kumppania, mukaan kokeiluun ja onnekseni (sekä ilokseni) hän oli myöntyväinen.

Kaikkea sokeria ei tietenkään voi ihminen välttää, jos haluaa rennon otteen syömisissään pitää (esim. maitotuotteiden laktoosi on eräänlaista sokeria), mutta kaikkinaiset leivonnaiset, karkit, mehut/makuvishyt, suklaat, maustetut jogurtit/rahkat (toisin sanoen kaikki, missä jokainen tietää olevan lisättyä sokeria) jäivät pois koko kuukaudeksi.

Onhan se myönnettävä, että kuukausi oli vaikea, mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan aivan mahdoton.
Suurin vaikutus näkyi väsymyksenä. Keho ei saanut niitä nopeita energiapiikkejä sokerista, joita olin tottunut sille päivisin useasti antamaan.
Motivaatio pysyi kuitenkin viimeiselle viikolle asti, jolloin teki mieli luovuttaa edes pienen lakupätkän verran, mutta vertaistuki auttoi ja pysyimme molemmat päätöksessämme viedä haaste loppuun asti.

Ostimme kuun vaihteelle pienet irtokarkkipussit ja voin kertoa, etteivät karkit olleet pitkään aikaan maistuneet niin hyviltä kuin sinä yönä. Toisaalta sokeriähky saapui jo 100 gramman nautiskelun jälkeen, mikä toisaalta on ihan hyvä juttu.

Mitä tästä jäi sitten käteen?

Nyt muutama päivä syyskuun loppumisen jälkeen makeat ovat palanneet jälleen elämään, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Himoitsen vohveleita ja suklaapatukoita, mutta vähempi jo riittää tyydyttämään makean nälän - eikä sitä välttämättä päivän aikana tule lainkaan.
Suolaiset ja vain hieman makeat herkut maistuvat paremmille kuin kuukausi sitten ja juotavat jogurtit sekä kokonaiset suklaapatukat aiheuttavat jopa pahoinvointia.

Tavoite siis saavutettu, mutta en tunne syyllisyyttä, vaikka palaisinkin vanhoihin tapoihin. Kokeilu opetti, että pystyn kieltäytymään sokerista ja että keho voi yleisesti paremmin, kun syön sitä vähemmän. 
Tuskin lähden kuitenkaan sokerittomalle enää uudestaan. Toivottavasti opin nyt säännöstelemään sokeristen herkkujen syöntiäni mielekkäämmin kuin kokonaan herkuista kieltäytymällä.

Ymmärrän, että laittamani kuvat ovat vähintäänkin ristiriidassa postauksen sanoman kanssa, mutta minkäs teet. Harvemmin olen ottanut kuvia omenoista. :D
Lähtisittekö te kokeilemaan sokeritonta syyskuuta?