Eräs maanantaiaamu

Unirytmini on loistava. Herään seitsemältä. Syön aamupalan viisareiden näyttäessä kahdeksaa ja pääsen koneeni ääreen jo yhdeksältä. Suihkussa kului varmaan puoli tuntia ja Sansankin jo ruokin. En tiedä, mihin ne loput kymmenet minuutit hupenevat. Kännykän näytölle varmaan.

Auringon paistaessa ulkona minä istun sisällä koneeni ääressä tuijottaen kuolleita pikseleitä. Parvekkeella on vielä niin kylmä, ettei siellä siedä istua kauaa. Läppärin valaistu näyttö ei muutenkaan kykene kilpailemaan auringon luomien heijastusten kanssa.

Niinpä minä istun sängylläni, selkä notkolla ja alituiseen asentoa vaihdellen. Vaikka tietokone on edessäni ja tekemättömät koulutehtävät kirkuvat takaraivossani, niin puhelin eksyy käteeni tämän tästä. "Katsos, tähän talon kohdalle spawnasi Squirtle!"

Kissa kehrää vieressäni ja ehkä muutaman tunnin päästä muistan syödä. Kahvia pitäisi keittää. Pakkohan ei ole, mutta se sopii mielestäni hyvin tämän aamun tunnelmaan. Todellisuudessa kahvin "tunnelma" sopii niihin rikkinäisiin, väsyneisiin työaamuihin kuin näihin eheisiin, hyvin nukuttuihin vapaapäiviinkin. Kerään motivaatiota nousta ylös. 

Auringon paistaessa ulkona minä istun sisällä koneeni ääressä ja saan siitä virtaa. Aamu tarkoittaa aikaa tehdä asioita, jotka ovat vielä tekemättä. Aamu tarkoittaa myös ylimääräistä aikaa, jonka voi käyttää asioihin, joihon myöhemmin ei kehtaa enää aikaansa käyttää.

Aamu on toivoa täynnä.