Kello tikittää.
Tyhjän paperin kammo ja itsekriittisyys valtaavat alaa sieltä, missä on ollut aiemmin uteliaisuutta ja sanoilla leikkimistä.
Tekstiä lukee uusin silmin yhä uudelleen ja uudelleen niin, ettei alku ja aiottu loppu lopulta sovikaan enää yhteen ja merkitys muuttuu matkan varrella. Tekstistä ei tule koskaan valmista ja edessä on jälleen tyhjä paperi.
Koneella kirjoittaminen on aivan liian hallittavissa. Virheille ei ole enää alustaa, sillä kaikki on muokattavissa ja korjattavissa.
Täydellisyyden tavoittelu tuhoaa luovuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti