Mulla on ihan mielettömän onnellinen ja odottavainen olo.
Siis ihan oikeasti miulta loppuu viimeinen harjoittelu tämän koulutuksen osalta jo huomenna?!
Kirjalliset tehtävät kummittelevat toki vielä harteilla suurena painolastina, mutta niin helpottavaa ajatella asioiden edistyvän. Tämä on jotain todella konkreettista, tämä nimittäin merkitsee minulle jonkinlaista elämänmuutosta.
Kahden vuoden ajan olen ollut satunnaisesti tai ainakin puolivuosittain matkalla arkipäivisin Kouvolaan ja viettänyt kotonani vain viikonloput. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että olen saanut viettää harjoittelujaksojeni aikana päiviä ja öitä omassa vanhassa huoneessani. Kiitollinen olen ollut myös erittäin toimivasti ruokahuollosta. Kiitollinen olen myös siitä, että jatkossa pääsen todella luomaan arkeani Helsinkiin.
Arkea on tosin näkyvissä vasta kahden viikon päästä, kun Juuso palaa Japanin reissultaan. Viime viikot ovat menneet minimaalisilla, tunneissa laskettavilla, näkemisillä. Ikävä on ollut... ja on. Eteenpäin pääsee, kun takaraivossa pitää sen, että kaikki helpottaa joskus. Aika kuluu ja asiat järjestyvät, kun jaksaa olla kärsivällinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti